Runoudesta

Hmm... ajatuksenani taisi olla, että kertoisin teille ensimmäisistä kokemuksistani runouden parissa. En tosin vieläkään tiedä aiheesta paljon mitään, nautin vain sen kirjoittamisesta.
Noh, joka tapauksessa, mielikuvani on mummun kirjahyllystä löytämäni runokirjat/-kokoelmat. En muista miksi niitä luin, kiinnostuksesta kai, enkä todellakaan kykene hahmottamaan milloin tämä olisi tapahtunut, mutta mieleeni on jäänyt se eräs upea runo, jonka jälkeenpäin olen metsästänyt vaikka mistä ja lukenut uudestaan. Kyseinen runo oli eräässä runokokoelmassa, jossa tunnetut (muistaakseni) ihmiset saivat valita yhden runon siihen kirjaan, ja perustella miksi. Kaikki runot oli käännetty alkuperäiskieliltään suomeksi, mutta tämä kyseinen runo oli käännetyn version alla myös alkuperäisenä, valitsijansa pyynnöstä. Ymmärrän hyvin miksi, sillä kuka voisi kääntää tämän kielellisen taidonnäytteen suomeksi hyvällä menestyksellä? Runojen kääntäminen on muutenkin mutkikas homma, sillä eikö ne olekin kirjoitettu alkuperäiskielellään aina parhaiten? Alkuperäisversiothan ovat ne alkuperäiset versiot, juuri sellaiset kuin kirjoittaja on halunnut niiden olevan, ne ilmentävät juuri hänelle sopivalla tavalla hänen haluamansa tunteita tai muuta. Mutta toisaalta, jos kukaan ei kääntäisi runoja, me olisimme varmasti jääneet paitsi monesta lahjakkuudesta. Kehotan kuitenkin lukemaan runoutta alkuperäisversioina aina kun mahdollista.Tässäpä teille kuitenkin se runo, joka teki minuun niin syvän vaikutuksen:

Edgar Allan Poe - Alone

From childhood's hour I have not been
As others were; I have not seen
As others saw; I could not bring
My passions from a common spring
From the same source I have not taken
My sorrow; I could not awaken
My heart to joy at the same tone
And all I loved, I loved alone
Then, in my childhood, in the dawn
Of a most stormy life was drawn
From every depth of good and ill
The mystery, which binds me still;
From the torrent, or the fountain
From the red cliff of the mountain
From the sun that round me roll'd
In it's autumn tint of gold
From the lightning in the sky
As it pass'd me flying by
From the thunder and the storm
And the cloud that took the form
(When the rest of heaven was blue)
Of a demon in my view

En välttämättä ole käsittänyt kaikkea tämän runon sisällöstä, mutta ensisijaisesti minuun teki vaikutuksen se, kuinka Poe taivuttaa englanninkielen kertomaan juuri sen, minkä hän haluaa välittää, kauneimmalla mahdollisella tavalla. Voisin sanoa, että tässä on luultavasti suurin syy siihen, miksi omat runoni ovat useimmiten riimillisiä. Älkää toki verratko niitä tähän, sitä ne eivät kestä, ja ne murenisivat. ;)
Muista runoilijoista tiedän Eino Leinon, suomalaisen suuruuden, joka myös osasi omaa kieltänsä, suomea tietenkin, taivuttaa kauniisti omiin tarkoituksiinsa. Siitä syntyi tietenkin kauniita runoja. Inspiroiduin ostamaan erään runokokoelman, Elämän Koreus, Hämeenlinnan markkinoilta, luettuani kuolinilmoituksista erään Leinon kirjoittaman runon. Kokoelman on koonnut joku muu, mutta vain Leinon runoja siinä on.
Miksikö luin kuolinilmoituksia? ... Niissä on kauniita runoja. Sen, jonka luin, haluaisin myös luettavan omissa hautajaisissani. Tosin ne eivät, toivon mukaan, ole milloinkaan lähitulevaisuudessa, sanotaanko väh. 50 vuoden säteellä.
Oho, löysin itseni koputtamasta puuta, ja se helpotti. Enpäs uskonut olevani taikauskoinen, mutta aina varmuuden vuoksi... :D
Muita tietämiäni runoilijoita ovat esim. Eeva Kilpi. Pidän niistä runoista, jotka olen häneltä lukenut. Se ei tosin ole kovin montaa runoa se, mutta aika ihania olivat yhtä kaikki. :)
Hieman modernimpaa kuin Leino ja Poe, kuitenkin:D
Noh, ehkä lopetan tämän liian pitkän kirjoituksen tähän.
Nauttikaahan kaikesta,
-Jesse